Veriappelsiinijäätelö ja oliiviöljykeksi - Blodapelsinglass och kex med olivolja

Jatketaan hieman veriappelsiiniasialla, jookosta? Tsekkaa edellinen postaukseni, mikäli et pysy kärryillä.

Veriappelsiini ja oliiviöljy ne yhteen soppii. Ensiksi ajattelin tehdä oliiviöljyjäätelöä ja veriappelsiinikakkua. Mutta sitten halusin olla vähän “in”, ja koska jäätelösandwichit ovat sellainen in-juttu täällä, päädyin niihin. Minun versioni on kuitenkin hieman aikuisempaan makuun, täällä kun perusjutut vedetään aina överiksi peanutbutter-cherrychocolate-caramelvanilla -makuyhdistelmillä.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, niin tämän reseptin teon aikana kirosanat lensivät, aineksia unohtui taikinasta, jäätelö leikkasi ja prosessi kesti parin tunnin sijasta kolme päivää. Mutta älkää huolestuko, olen tehnyt tämän teille hyvin helpoksi. Katsokaas tein kaikki mahdolliset virheet, jotta teidän ei niitä tarvitsisi tehdä. Kuvamateriaaliakin löytyy kuvien lisäksi myös videon muodossa, mikäli olette sen missanneet. Ensimmäinen itse kuvattu video. Hohoijaa, tuskaista hommaa!

Itse en kauheasti välitä keksistä, jossa on jäätelöä välissä. Liian sotkuista hommaa minulle. Mutta hyvä uutinen on se, että tämän herkun pystyy syömään myös sivistyneesti. Pyöräytä jäätelöpallo kulhoon ja murustele päälle ihanaa oliiviöljykeksiä. Ahh, mikä kombo!

Vi fortsätter med blodapelsintema. Kolla här ifall du inte hänger med. 

Blodapelsin och olivolja passar väldigt fint tillsammans, så jag slängde ihop en glass på blodapelsin och kex med olivolja. En mycket bra kombo. Ifall ni missat, så fixa jag ihop en video av detta recept, du kan kolla in den här. Det var mycket blod, svett och tårar inblandade, men som tur syns det inte på film.

Rooibos-veriappelsiinijäätee - Iste på rooibos och blodapelsin

Pahoittelut, että kiusaan teitä viilentävällä kesäjuomalla, vaikka te Suomessa asuvat olette keskellä talvea ja pakkasia. Täällä kuitenkin kesä yllätti viime viikolla lämpimällä säällä ja rupesin himoitsemaan jotain viilentävän raikasta juomaa!

Olen veriappelsiinien suurkuluttaja. Heti kun näitä komeita sitruksia alkaa näkyä kaupan hyllyillä hamstraan niitä kuin olisi maailmanloppu. Veriappelsiinikausi kestää lyhyen ajan, ja näin ollen haluan ottaa kaiken irti silloin, kun niitä on tarjolla.

Useimmiten syön niitä sellaisenaan, smoothien joukossa, mehuissa tai salaateissa. Nyt halusin kuitenkin jotakin muuta kuin pelkkää mehua, niinpä päätin sekoitella tuorepuristettua veriappelsiininmehua kaapista löytyvän gingsenillä maustetun rooibos teen joukkoon. Voin kertoa, että kombo oli mitä mainoin! Juuri sopivan makea, hieman kirpsakka ja viilentävän raikas.

Tämä sopii vaikka saunajuomaksi ellei muuten maistu nyt talven aikana. :)

Är ledsen att jag retas med en svalkande dryck, när ni där i Norden är i mitten av vinter och kyla. Men här har vi njutit av varmt och soligt väder i en tid, så fick lust med något fräscht att dricka. Blodapelsin säsongen är på g så de fick vara basen för drycken. Hittade rooibos te i skåpet, så det fick bli en blandning av dem två. Gott blev det. 

Videopostaus - Videoinlägg

Tässä se nyt on, ihka ensimmäinen videopostaus. Tätä klippiä varten on vuodatettu paljon hikeä ja kyyneleitä. Videon tekeminen ei ollut niin helppoa kuin mitä kuvittelin. Raaka-aineita unohtui, jäätelö suli käsiin, kamera ei tarkentanut, muistikortti täyttyi liian nopeasti ja päivänvalo loppui kesken kaiken. No mutta, en selittele sen enempää. Tässä se nyt on. Reseptiä ja still-kuvia tulossa ensi viikon puolella! Sillä välin voitte nauttia mestariteoksestani :D.

Ps. Paina mutterin näköistä nappulaa oikeassa alakulmassa ja valitse 720pHD- tila. Tällöin video näkyy paremman laatuisena.

Här är den nu. Mitt första videoinlägg. Det var lättare sagt än gjort om vi säger så. Glömde ingredienser, glassen smalt i händerna, minneskortet blev plötsligt fullt och dagsljuset tog slut. Recept och stillbilder kommer nästa vecka. Undertiden kan ni beundra mitt mästerverk :D.

Ps. Tryck på knappen i högra nedre hörnet och välj 720pHD. Då är videon av bättre kvalité. 

Kvinoasalaatti lehtikaalilla ja kananmunalla - Quinoasallad med grönkål och ägg

Jotenkin havahduin siihen, että harvemmin tulee jaettua salaattireseptejä täällä blogin puolella. Ne ovat kuitenkin sitä ruokaa, mitä arkisin mussutan eniten. Jotenkin ei vaan ole tuntunut järkevältä postailla reseptejä salaateista jotka lähinnä koostuvat jääkaapin jämistä. Mutta sitten aloin miettimään, kuinka monta pirun hyvää jämäsalaattia olen viime aikoina valmistanut. Ja mikäähän ei estä minua tekemästä jämistä viralliset reseptit.

Eli tästä lähtien rupeaa salaatteja näkymään blogissa huomattavasti enemmän. Ensimmäisenä vuorossa on kvinoasalaatti kananmunalla. Raikas, terveellinen ja täyttävä.

Ps. Ihmettelette varmaankin, mitä spigarello oikeen meinaa. Sen on kuulkaas uusinta hottia täällä, lehtikaali on ihan out. Spigarello on sukua parsakaalille ja maku on miedompi kuin lehtikaalissa, lehdet ovat myös hieman hennompia. Spigarelloa ei taida Suomesta vielä saada, mutta kaikki aikanaan.

Jag skriver sällan om sallader som jag brukar slänga ihop till lunch. Det har kännats tokigt på nåt sätt, att skriva om sådant som jag skrapat ihop av kylskåpsrester. Men sedan började jag fundera på hur många goda sallader jag slängt ihop på senaste tiden. Jag vill absolut börja dela dem med er! Så vi börjar med en quinoasallad med ägg. Fräsch, nyttig och mättande. 

Ps. Ni undrar säkert vad spigarello är. Spigarello är den nya grönkålen här. Den är släkt med broccoli och smaken är ganska lika med grönkål, men lite mildare.

Ripurapu, taskurapu

Täällä on parhaillaan meneillään Dungeness Crab kausi. Vaikka rapuja löytyykin vuoden ympäri kuuluisalta turistialueelta Fisherman’s Wharfilta, on nyt se aika, jolloin näitä herkkuja kannattaa nauttia!

Itse en vielä ole ennättänyt maistaa kauden rapusaalista. Tarkoituksena on ollut ostaa kyseistä herkkua elävänä ja valmistaa ensimmäistä kertaa kotikeittiössä kokonaista, elävää rapua. Kaupoissa tätä merenelävää myydään valmiiksi kypsennettynä joten luulen, että minun täytyy suunnata Chinatownin kalamarkkinoille löytääkseni elävän kaverin. Tai mennä aamuvarhain Fisherman’s Wharfille kinumaan kalastajilta tuoretta rapua.

Kävelimme eräänä lämpimänä iltapäivänä rantaa pitkin ja törmättiin laiturilla ravustajiin. He eivät kuitenkaan Dungeness-rapua kalastelleet, vaan rock crabiä. Haastattelin hieman kalastelijoita ja kysyin, saako mitä tahansa rapua vetää vedestä omaan käyttöön. Kuulemma Dungeness-rapua varten tarvitaan erillinen lupa ja rapuja ei lahdesta saa pyytää, vaan täytyy mennä syville vesille. Mutta rock crabiä saa kalastella, kunhan ne täyttävät minimimitat. Harkitsen vakavasti rapukalastelijaksi ryhtymistä, ei se niin vaikealta hommalta näyttänyt. Mukaan vaan pullo punkkua, hyvät eväät ja mukava retkituoli, niin onnistunut ravustuspäivä on taattu. Tuli sitä rapua tai ei.

Rapukakku aka crab cake on periamerikkalainen ruoka. Rapukakku valmistetaan yleisesti taskuravunlihasta ja mausteista, jonka jälkeen se uppopaistetaan rapeaksi. Ravuista puheen ollen tulikin mieleeni, että tulevassa kesäkeittokirjassani löytyy resepti rapukakuille. Reseptissä en kuitenkaan taskuravunlihaa käytä, vaan suomalaista jokiravunlihaa. Ravustuskautta saa Suomessa kuitenkin vielä tovin odotella, joten katkaravut toimivat yhtä hyvin näin talvikautena. Rapuna voi käyttää periaatteessa mitä tahansa: taskurapuja, jokirapuja, täplärapuja tai katkarapuja. Voit joko paistaa tai friteeraa kakkuset öljyssä. Tarjoile rapukakut esimerkiksi raikkaan salaatin ja sitruunaisen majoneesin kera. Kirjassa tarjoilen rapukakut fenkoli-omenachutneyn kera, mutta chutneyn resepti jääköön vielä salaisuudeksi.

Kuvia ravustajista löydät Novelle-blogista! 

Sellerotto

Juuriselleriä, loraus samppanjaa ja valuva kananmuna...Täydellistä ruokaa!

Idea tähän annokseen tuli Sasu Laukkosen Vihreä pöytä- keittokirjasta. Kirjassa Sasu valmistaa risottotyyppisen annoksen käyttäen palsternakkaa. Tai eihän sillä ole risoton kanssa mitään tekemistä, mutta valmistustapa on samanlainen. Suosittelen kirjaa lämpimästi, simppeleitä ja oivaltavia kasvisruokareseptejä on tarjolla sivukaupalla. 

Viime kaupareissusta oli jo aikaa, joten raaka-aineissa ei ollut kovinkaan paljon valinnanvaraa. Palsternakkaa ei miltein tyhjästä vihanneslaatikosta löytynyt, joten turvauduin juuriselleriin. Kasvisroippeista keittelin pikaisen kasvisliemen ja viimeinen tippa uuden vuoden samppanjapullosta antoi hienostuneen maun. Proteiinia piti jostain saada, joten uppomuna oli ratkaisu tähän ja kananmunasta valuva keltuainen toi samalla täyteläisyyttä annokseen.

Pliisun ulkomuodon takana piilee mainio maku. Suosittelen kokeilemaan. Tätä ruokaa sopii syödä niin brunssilla, lounaalla kuin illallisellakin. Annoksen päälle voisi vielä murustella rapeaa pekonia...Mmm...

Sellerotto. En god rätt till både brunch, lunch och middag. Idén fick jag ifrån Sasu Laukkonens kokbok, Vihreä Pöytä. Rekommenderar boken varmt. Där hittas en hel del goda grönsaksrecept.

I receptet använder Sasu palsternakka, men jag körde med rotselleri. Jag tillredde också ett pocherat ägg, så att rätten skulle bli mera fyllig och proteinrik. Maträtten ser simpel ut men är full av smak. Testa, testa!