The Cock

Kävimme tyttöporukan kanssa illallisella n.kuukausi sitten Helsingin uudessa ravintolatulokkaassa, The Cock-ravintolassa.

Ravintolan ideanikkarit ovat ruoka-alan monitaituri Richard McCormick (tuttu naama ravintola Sandrosta) ja Helsingin entinen ruokakulttuuristrategisti Ville Relander. Pökköä pesään laittaa Royal Ravintolat.

Ravintolaa on kuvailtu helposti lähestyttäväksi, korttelipaikkamaiseksi missä viihtyy niin aamiaisella, lounaalla kuin illallisellakin. Myös hintataso on pidetty kohtuullisena, eli erittäin mukava lisä Helsingin kasvavaan ravintolatarjontaan.

Pasta Vongole

The Cock on hurjan viihtyisä ja jakautuu kahteen kerrokseen. Tunnelmaa on haettu eripari kalusteilla ja muilla hauskoilla yksityiskohdilla kuten pingispöydällä, jonka päältä jälkkärit tarjoillaan. Sisään astuessa tuli siis heti hyvä fiilis. Palvelu oli ystävällistä mutta ei mieleenpainuvaa. Ruoat tulivat kivaan tahtiin vaikka ravintola (ainakin yläkerta, missä istuimme) oli täpöten täynnä. Oli virkistävää nähdä ihmisiä laidasta laitaan: oli bisnesmiestä, nuorta pariskuntaa ja juhlatuulella olevia seurueita.

Sitten ruokaan. Menuta tutkiessa en heti löytänyt “sitä” punaista lankaa. Selkeää linjaa ei nähtävästi olla haettu, vaan tarjolla on sitä sun tätä: esimerkiksi ostereita, kukonsiipiä, lämpimiä leipiä (tai leipä), punajuuri-vuohenjuustosalaattia ja rotisserie-kanaa, joka tulee salin puolelta löytyvästä rotisserie-varrasuunista. Perustajien puheet laajasta kasvisruokatarjonnasta ei ainakaan illallismenun perusteella lunastanut odotuksia, harmi. Toki listalta löytyi kasvisruokaa, mutta lähinnä friteerattujen alkuruokien ja tylsältä kuulostavan tomaattipastan muodossa. Pari salaattia (kuten mainitsemani punajuurisalaatti) taisi listalta myös löytyä.

Jaoin ystävättäreni kanssa alkuun kukonsiivet. Ja voi pojat kuinka maukkaita olivat! Olisin voinut syödä niitä toisenkin mokoman. Todella hyvä alku! Pääruoaksi valitsin pasta vongolen, mikä oli pettymys. Harmillisen ylikypsäksi jäänyt pasta ui oliiviöljyssä, mitään muuta makua en siitä löytänyt. Plussaa kuitenkin reilun kokoisesta annoksesta, missä oli mukava määrä simpukoita. Useimmat seuralaisistani valitsivat pihvin ja ranskalaiset. Kyseisestä annoksesta tuli paljon kehuja: pihvi oli täydellisesti kypsennetty, ranskalaiset olivat rapeita ja bearnaisekastike maukasta. Syntyi kieltämättä pieni annoskateus. Pöydältä löytyi myös friteerattua parsakaalia ja risottopalloja (arancini). Kuulemma ihan jees, muttei mitään spessua. Itse en niitä ehtinyt maistaa, oli liian kiire hotkia niitä mielettömän hyviä kukonsiipiä.

THE kukonsiivet

Jälkkärille olisi löytynyt pieni kolo, mutta ainoa vaihtoehto oli noutaa se jälkkäribuffasta, joka oli katettu pingispöydälle. Jälkkäripöytä koostui nopealla vilkaisulla lähinnä kakuista, jotka näyttivät siltä, että ne olivat odotelleet syöjää jo jonkin aikaa. Vaikka olenkin suuri jälkiruokabuffien fani, niin tällä kertaa sotkuisella pöydällä seisseet kakut eivät houkutelleet, kun vaihtuvuutta ei näyttänyt olevan. Harmi, koska idea on sinänsä ihan hauska.

Kuten huomata saattaa, jäi fiilikset hieman sekaviksi. Ruoka oli osittain todella jees, osittain harmillisen hutia. Annan ehdottomasti kyseiselle rafflalle uuden mahiksen, koska rento tunnelma ja kohtuulliset hinnat olivat mieleeni (ja ne wingsit!). Haluan myös testata aamiaisen sekä paljon kehuttua lounasta!

Jos kaipaat rentoa tunnelmaa, kohtuullisia hintoja ja jees ruokaa ilman kikkailua tai jäykistelyä, on The Cock paikka sinulle.

Lue myös mitä mm. bloggaajat Suolaa ja Hunajaa ja Hannan Soppa olivat kyseisestä paikasta mieltä!